Vuoden 2017 tilinpäätös ja katse vuoteen 2018

Vuosi 2017 oli aika touhukas vuosi. Johtunee varmasti siitä, että kuopus oli taas vuoden vanhempi ja alkoi jo leikkiä isosiskonsa kanssa ilman, että äitiä enää tarvittiin koko aikaa. Saatoin siis siirtyä muutaman haravanpituuden päähän puutarhahommiin. Keväällä perustin terassin viereen uudet penkit.

Rodovuosi oli upein mitä muistan. Jopa omat muutaman vuoden vanhat rodot kukkivat aivan valtoimenaan.

Kesällä mökillä oli vuoden 2017 merkittävin puutarhatapaus: PEURA-AITA! Vaikka syksyllä nälän ajamina uskaliaimmat valkohännät näyttivätkin taitonsa ja loikkasivat parimetrisen aidan yli, niin parannus entiseen oli huomattava. Siitä innostuneena muokkasin kaikki perennapenkkini saaressa sekä rakensin muutaman lisääkin.

Tämä kallion ja polun väliin tekemäni perennaistutus on suosikkini, jonka kukintaa odotan ensi kesältä kovasti.

Syksyn ilonaihe olivat hortensiat, jotka kukkivat ensimmäistä kertaa istutamisensa jälkeen oikein runsaasti ja kauniisti. Metsäpuutarha alkaa saada pikkuhiljaa sitä ulkonäköä, jota olin suunnitellutkin.
Loppusyksystä sain vihdoin kaivurin pihalle ja nyt koko talon itä- ja pohjoispuoli odottavan istutuksia.

Entä sitten vuosi 2018? No, tulossa on tietenkin tulossa mahtavin puutarhavuosi ikinä! Kevät tulee aikaisin ja ensimmäiset lumikellot alkavat kukkia jo helmikuussa. Jänikset eivät ole kaivaneet ainuttakaan kukkasipulia maasta ja kukkaloisto sokaisee varomattoman. Magnoliat alkavat vihdoinkin kukkia - ja mitä ihmettä - kaikki kerralla! Näky on huikea. Ruusut eivät ole kärsineet lainkaan talvivaurioista ja ruusutarha hurmaa jo kesäkuussa kaikkki. Mökillä peurat eivät pysty enää hyppäämään parimetrisen aidan yli, joten kaikki kasvit säästyvät. Aurinko paistaa päivisin ja vettä sataa öisin, joten sato on ennennäkemätön. Syksyllä hortensiat kukkivat mykistävän upeasti ja naapuri pyytää lupaa rakentaa meille uuden aidan. Sen lisäksi tuosta vaan ilman vaivaa istutan uuden valkoisen puutarhani, varjotarhan sekä kalliolle pienen hedelmätarhan. Lapset leikkivät ilman riitoja ja linnut hakevat kädestäni leipomani kakun murusia. En malta odottaa!
Yhtä loistavaa vuotta 2018 teille kaikille!

Puutarhan joulukukat

Kun kausikukat alkavat sisällä nuupahtaa, on aika suunnata puutarhaan etsimään todellisia joulun sissejä. Tämä on jo perinteeni - joka joulu yritän löytää ainakin yhden kukkivan kasvin puutarhasta. Tänä vuonna tehtävä oli helppo. Easy elegance -ruusu Music box loisti jo kaukaa keltaisine kukkineen.

 

"Jouluruusuni" on tänä vuonna keltainen

Orvokit ovat yleisimpiä kukkia, joita olen joulukuisin löytänyt. Ne ovat kylmänkestäviä ja levittäytyvät siemenistä joka paikkaan.


Kaktuspenkistä löysin kuin löysinkin pienen kukkivan orvokin.

Varsinkin sorarinne, jossa kaktuspenkkikin sijaitsee on orvokeille mieluinen kylväytymispaikka.


Metsäputarhasta rönsytiarellojen keskeltä löytyi oranssiin vivahtava orvokki.

Kun joka vuosi istuttaa eri värisiä orvokeita, voi seurailla niiden risteytymistä keskenään. Oranssit värit ovat peräisin orvokeilta, joita kasvatin vuonna 2014.

Kesällä istuttamani vuoriarho ei ole ihan selvillä vuodenajoista

Kallion päällä kukkaan oli innostunut vuoriarho, mutta jouluruusu pitää nuppunsa vielä tiukasti kiinni.

Ihania nuppuja piilossa lehtien alla

Kyllähän täälläkin oli lunta jossain vaiheessa, mutta se on nyt pitkälti sulanut ja seuraavaksi viikoksi on luvattu vesisateita. Taidankin saada vielä tammikuussakin kukkakuvia puutarhasta.

Tämä on lasten lumiukoista jäljellä

Olen viime aikoina lueskellut englantilaisten puutarhalehtien talvinumeroita ja koittanut etsiä vinkkejä puutarhan suunnitteluun niin, että se näyttäisi hyvältä talvellakin. Talvi täällä Turussa näyttää enemmän englantilaiselta talvelta, kuin suomalaiselta, joten parempi ottaa oppinsa sieltä.

Onko teidän puutarhanne lumen peitossa vai löytyykö teiltäkin joulukukkia?

Kasvihullun joululahjat

Laitetaanpas sittenkin yksi jouluvalmistelupostaus minultakin. Koska olen täysin kasvihullu, oli sitten kyseessä puutarhakasvit, luonnonkasvit tai viherkasvit, ovat joululahjanikin - mitäpä muutakaan - kuin kasveja. No, ei sentään kaikki lahjat. Lapset eivät varmasti ilahtuisi uudesta peikonlehdestä, mutta minusta on kiva antaa kavereille, lasten hoitopaikkoihin, sukulaisille jne. pikkulahjoja jouluisin ja tänä jouluna kaikki pikkulahjat olivat kasveja.

Toisen lapsen päiväkotiin vein hoitajille aloa verat. Ajattelin, että ovat helppoja kasvattaa, vaikkei kasveja olisi aikaisemmin hoitanutkaan. Jouluisuutta yritin lisätä virkkaamalla ruukkujen koristeeksi talviset valkoiset suojat. Samanlaisia ruukunsuojia virkkasin myös jouluruusuihin, mutta ne ehdin lahjoittaa eteenpäin ilman, että muistin kuvata.

Kukkien paketoinnissa on vielä harjoittelemista. Miten se kukkakauppiailta sujuukin niin näppärästi  ja itse saa aikaiseksi ryppyisiä torneja?

Toisen lapsen hoitopaikkaan vein huonekuusia, joihin virkkasin koristeita. Osan ruukuista päälystin kankaalla ja muutamaan virkkasin suojat.

Koristeiden virkkaaminen on ihanaa näpertelyä.

Osaan kuusista tein koristeiksi myös pieniä tupsuja. Niitä vasta olikin hauska tehdä. Tuli ihan ala-asteen käsityötunnit mieleen. Ajattelin, että huonekuuset olisivat kausikukkia pitkäikäisempiä joululahjoja ja tällä hetkellähän ne ovat myös ihan trendikkäitä sisustuksessa.

Kavereille tein tällaisia kasvipulloja. Ostin Ikeasta lasisia pulloja, laitoin pohjalle lekasoraa ja kukkamultaa ja sitten brutaalisti leikkasin yhden kiiltopiilean veitsellä viiteen osaan ja istutin osat pulloihin. Kastelin ja laitoin pullot kasvivalon alle juurtumaan ja kaikki lähtivät hyvin kasvuun.

Itselläni on tällaisia pullokasveja keittiön ikkunalaudalla kuuman patteerin päällä, sillä pullossa kosteus säilyy, eikä patterin kuivatus tapa kasveja.

Kun kasvihullun joululahjoista piti kirjoittaa, niin tunnustettakoon vielä muutama lahja. Nimittäin lahjat itselleni. Olen ostanut puutarhakirjoja ja ihanan sumutuspullon, paketoinut ne, kirjoittanut päälle oman nimeni, ja nostanut ne kuusen alle odottamaan.

Meillä on pari päivää kestävät suuret joulujuhlat sukulaisineen, joulupukkeineen ja kaikkine ihanine joulujuttuineen. Mutta kun talo hiljenee, otan ison lautasellisen kylmää kinkkua, juustotarjottimen jämiä ja konvehtirasian sekä lasin punaviiniä ja käperryn puutarhakirjojeni pariin. Hyvää joulua minulle!

Hyvää joulua myös kaikille blogini lukijoille!

Loskan keskellä

Tyhjensin vanhaa puhelintani valokuvista. Oli pakko laittaa nyt tännekin näitä, vaikka ovatkin vähän huonolaatuisia kännykkäotoksia. Mikä hirveä kesänkaipuu iskikin!

 

Kuistini on viidakkoni

Tervetuloa viidakkoon. Kun marraskuu on maalannut pihan ruskeanharmaaksi, saa kuistilta viherterapiaa. Kuistini on tiiviisti lasitettu, eikä se yleensä mene pakkasen puolelle. Siksi täällä on hyvä harrastaa kasvukauden jatkamista sekä talvettaa viileää ja valoisaa talvea kaipaavia kasveja.

Ensimmäiseksi kun astuu kuistille autotallin ovesta tai ihan tuolta ulkoa törmää (kirjaimellisesti) isohkoon eukalyptykseen. Ostin sen keväällä ja nyt on sen ensimmäinen talvi kuistilla. Eukalyptus sai vähän haasteellisen paikan ulko-oven ja autotallin oven välissä, joten saattaa vähän pakkasta tulla niskaan välillä.

Ulko-ovea vastapäätä on liian isoksi kasvanut parivuotias bambu, joka on varmasti pieneksi käyneestä ruukustaan niin närkästynyt, että näyttää vähän nuupahtaneelta ja kuivalta. Ei hätää bambuseni, jos selviät tästä talvesta, jaan juuripaakkusi ja saat uutta muhevaa multaa ruukkuusi. Jakopalat istutan kukkapenkkiin kokeiluun. Eteläseinustalla voi bambu selvitä suomenkin talvista.

Neljä kärhöruukkua on ahdettu portaiden päätyihin. Niiden juurella vielä viimeiset lumipisarat kukkivat. Näiden ruukkujen kanssa harkitsin pitkään, nähdäkö se vaiva, että talvettaa kärhöt ruukuissaan. Usein olen ruukkukärhöni istuttanut syksyllä maahan. En voinut kuitenkaan vastustaa kiusausta, sillä kuistilla kärhöt saattavat alkaa kukkia jo huhtikuussa. Mikäs sen ihanampaa. Haittapuolena niiden uudet versot ovat kirvojen ykkösherkkua. Eli kestetään vähän kapeampaa portaikkoa ja toivotaan keväistä kukkaloistoa.Toisella puolella portaita on kiivi. Ei tullut viime vuonna hedelmää siitä, mutta ehkä tänä vuonna. Se on hauskan karvainen lehdiltään ja varsiltaa.

Portailla on myös buddleija, joka tänä vuonna kukki vasta lokakuussa. Sen kaverin istutin keväällä ruukusta maahan. Pakko pitää vähän kiertoa, että uusia talvehtijoita mahtuu mukaan. Ensimmäisen hyllyn päällä viihtyy oliivipuu, sitruuna,  maljaköynnös, ihmeköynnös, saniainen.....

Keskihyllyllä on mehikasvikokoelmani. Alahyllyllä on vielä tilaa. Keväällä sinne ilmestyy esikasvatukseen daaliat.

Toisella hyllyllä on silmäteräni kamelia, joka viime vuonna teki kolme kukkaa. Tänä vuonna tulee ehkä neljä :) Hyvää kannattaa odottaa. Ensi vuonna tulee siis ehkä viisi! Lisäksi paikalla ovat vielä kliivia ja plumeria, jotka kyllä pitäisi vähitellen siirtää sisätiloihin.

Keskihyllyllä pelargoneja ja alahyllyllä sipulikukkaisitukseni, jotka ovatkin jo alkaneet kasvaa. Höh. Olisi pitänyt pitää niitä ulkona, täällä on liian lämmin. Saa nähdä, mitä honteloisia sieltä nyt kasvaakaan.
Jättiverenpisara kukkii vieläkin. Se on ihana. Keväällä otan siitä pistokkaita leikkauksen yhteydessä, niin saan lisää näitä ihanuuksia.

Nurkkaan ahdettuna ovat banaani, aprikoosi, aitoviikuna ja sinisade, jonka leikkasin rajusti syksyllä, että sain sen mahtumaan tänne. Viime keväänä sain kaksi kukkaterttua sinisateeseen. Ehkä tänä keväänä tulee kolme. Viime vuonna minulla oli vielä iso ihana persikkapuu kuistilla, mutta se kasvoi liian suureksi ja vinoksi. Istutin sen ulos maahan ja sain muutamia hedelmiäkin palkinnoksi. Toivotaan, että tämä uusi aprikoosipuu pysyisi pienenä, mutta tuottaisi joskus vielä maistiaisia sekin. Keskellä kasvaa ruukussa magnolia Pink Beauty. Ihme heräteostos viime kevään hurmoksesta.

Tällainen on minun viidakkoni tällä hetkellä. Seuraavaksi tänne pitäisi mahtua joulukukat: hyasintit ja jouluruusut. Keväällä viidakko venyy äärimmillleen kun soppaan lisätään siemenkylvöt ja esikasvatukset. Kesällä tämä porukka lähtee ulkoilemaan ja hyllyt valtaavat huonekasvit, jotka pääsevät nauttimaan kostean lämpöisestä kesästä kuistille. Sellainen on viidakkoni vuodenkierto - kasvit vaihtuu ja lisääntyy. Pääasia, että aina on viidakko, johon palata.

Rähjääntynyttä romantiikkaa ruusutarhassa

Auringon pilkahtaessa sadepilvien takaa, kävelin pitkästä aikaa ruusutarhaan. Pakkasten hellitettyä hetkeksi, kiirehtivät ruusuni vielä epätoivoisesti availemaan väsyneesti viimeisiä nuppujaan. Näyssä on jotain kaunista: viimeiset kesän rippeet taustanaan ruska-asuaankin jo riisuva puutarha.

New Dawn on kaunis vielä marraskuussakin

Kanadalaiset ruusuni ovat toivottomia romantikkoja. Ne peittyvät pakkaseen ja lumeen lehdet vihreänä ja nuput raollaan vuodesta toiseen. Easy Elegance ruusuistani Music Box on ollut kestävin ilman mitään talvehtimisongelmia, vaikka se onkin viimeisin jääräpää. Nytkin se on kasvattanut vielä uusia versoja ja nuppuja.


Music Box on ikuinen optimisti Suomen syksyssä

Valkoinen neilikkaruusukin on nostanut vielä viimeisen kukkatertun ilmoille terttuseljan varjossa.

Valkoinen neilikkaruusu on ahkera kukkija varjossakin

Soinnun oli pakko näyttää vieressä kukkivalla Ritausmalle, että kyllä hänkin vielä jaksaa.

Ruttuinen Ritausma

Suttuinen Sointu

Toiset tarhakurtturuusut osaavat lopettaa leikin ajoissa. Ne vaihtavat värjöttelevät nuput syyssäässä hohtaviin kiulukoihin ja varastoivat lehtiensä vihreän talven varalle.

Ruusun järkevämpi syysasu

Nukkeruusn kiulukat ovat pieniä kuin pihlajanmarjat.


Nukkeruusun pikkuruisia kiulukoita

Onnea talvehtimiselle rakas ruusutarhani. Toivottavasti näen keväällä kaikki teistä innolla puskemassa uutta versoa kevättähtien lomasta. 

Toivottavasti kohtaamme renesanssiruusunikin kanssa keväällä

Miten saada puutarhuri talvilevolle?

Siinäpä pulma. Yleensä olen lopettanut puutarhakauden marraskuuhun. On ollut selkeää, kun on ollut päivämäärä, jonka jälkeen puutarha jää talviunille ja voi alkaa miettiä ihan muita juttuja muutamaksi kuukaudeksi. Tänä vuonnakin yritin, mutta talvilevolla en ole vieläkään.

Kallio on vihdoin vapaa risuttuneista syreeneistä

Sain nimittäin vihdoin ja viimein monen kuukauden odottelun jälkeen kaivurin takaisin pihaan ja eipä mennyt kauaa, kun vanhat syreenit oli kaivettu juurineen, samoin kuin vanha risuttunut juhannusruusuaidanne kalliolla sekä sekalaisesti siellä täällä kasvaneet vanhat angervot ja vaahterat. Toisin sanoen hirveä ryteikkö kalliolla on nyt poissa ja alta paljastui lisää kalliota sekä isoja kiviä, jotka kaivuri nosteli ryhmiin. Kaivurinkuljettaja tosin kysyi ensimmäisen päivän päätteksi, että viekö hän kaikki kivet pois vai jätetäänkö joku... Voi apua, jos hän olisi vienyt ne pois. Rakastan isoja kiviä. Varsinkin, kun ne peittyvät sammallella ja kun niiden koloihin voi istuttaa saniaisia, kaukasianpioneja ja japaninvaahteran..(ainakin).

Mitäköhän näiden kivien lomaan päätyykään?

Kaivuri toi paikalla myös runsaasti multaa, jota oli pakko levitellä kallion painalmiin ja muokata uusia istutusalueita ensi keväänä täytettäväksi. Sen lisäksi oli pakko lasten kanssa istuttaa uuteen multa-alueeseen tulppaaneja, ettei ihan paljasta multaa joudu keväällä tuijottamaan.

Maisema on muuttunut ihan kokonaan

En ollut hahmottanut ollenkaan, kuinka suuri alue talon pohjoispuolellakin on, sillä niinkuin kuvailin, se on ollut epämääräisen risukon peittämä. Tänne haluan viidakkomaisen metsäpuutarhan: kärsäkalloja, saniaisia, kilpirikkoa, valeangervoa, sateenvarjomagnolian, japaninsiipipähkinän....(joko ymmärrätte, miksi en pääse vaipumaan talvilepoon). On pakko etsiä niitä syvämultaisimpia paikkoja, suunnitella pientä vesiaihetta viidakon keskelle, kuoputtaa ja kaivella milloin mitäkin.

Tilaa vaikka pienelle viidakolle

Valkoinen puutarha talon itäpäädyssä otti myös vihdoin ensi askeleensa. Tähän päätyyn oli talon laajennuksen yhteydessä kasattu rakennusjätettä, jonka päällä oli tiivis sorakerros, jonka päällä oli 15 cm hiekkamultaa ja surkea nurmikko. Oli ihan tuskaa yrittää lapiolla saada minkäänlaista kuoppaa, kun lapio kalahti milloin tiilenpalaan, milloin mihinkin. Nyt kaivuri kaivoi noin 40 cm syväksi kasvualustan muokkaamalla olemassa ollutta maata ja tuomalla lisää uutta multaa.
Nyt kelpaa istutella.

Valkoinen puutarha on vielä melko musta

Olin kesän ja syksyn aikana nappaillut alennusmyynneistä aina törmätessäni sopivaan valkoiseen kasviin mm. tähtiputkia, särkyneitä sydämiä, syysvuokkoja yms. valkoisia puolivarjoon sopivia kukkia ja nyt vihdoin marraskuun jo koittaessa sain ne istutettua maahan. Maahan päätyivät myös sadat valkoiset sipulikukat. En enää tässä kylmyydessä ja sateessa jaksanut alkaa laatoitusta tekemään, mutta mittasin ja talloin keskelle tulevan polun paikan, niin tiesin suurin piirtein, mihin kasveja ei saa kasvattaa ja voihan niitä ensi keväänä sitten siirrelläkin.

Laatoilla merkitty valkoisten sormustinkukkien syyskylvöt

Olen niin pakahtumaisillani, koska yht´äkkiä minulla on valtavasti uutta valmista tilaa istuttaa kasveja. Hommaa onneksi rajoittaa se, että taimistot alkavat olla tyhjiä ja että ulkona on niin kurja ilma koko ajan. En kuitenkaan pysty olemaan poissa puutarhasta, on pakko kaivella kuoppia, hahmotella polkujen paikkoja, tehdä syyskylvöjä...Mitenköhän saisi itsensä vaivutettua talvilevolle? Niinkuin kasvitkin, myös puutarhuri tarvitsee pienen tauon puutarhastaan, ennenkuin kevät taas villitsee.