maanantai 2. toukokuuta 2016

Supernarsissit

Kammottavasta kevätflunssasta huolimatta kankesin itseni tahdon- ja särkylääkkeiden voimalla saareen vapunviettoon. Olo onneksi vähän parani aattoa kohti ja samantien olinkin kitkemässä ruohokenttän ja betonimuurin välistä kukkapenkkiä. Tein tämän penkin pari kesää sitten, kun tästä reunasta ei päässyt ajamaan ruohonleikkurilla ja sen takia se puski nokkosta ja muuta epäsiistiä. Rajasin reunan metsästä löytyneillä vanhoilla tiilillä ja istutin penkin ensimmäisenä kesänä täyteen ihanuuksia, kuten päivänliljaa. Ilo jäi lyhyeksi, sillä päivänliljat olivat kanien lempiruokaa ja muutenkin kato kävi peurojen avustuksella niin, että päätin seuraavana kesänä siirtyä kasvattamaan kasveja, jotka eivät kaneja ja peuroja niin kiinnosta. Voin näistä kokeiluistani kertoa myöhemmin,  mutta taas asiaan, eli narsisseihin..
Tehdessäni penkkiä, löytyi maasta sadoittain pieniä sipuleita. Tämä mökkipiha on perustettu 60-luvulla, joten en tarkallee tiedä, kuinka kauan nämä narsissit ovat tässä kasvaneet, mutta ne olivat jo niin tiheissä ryppäissä, etteivät ne enää kukkineet. Kaivoin niitä ylös ja kesäksi ne unohtuivat vatiin, mutta syksyllä istutin ne takaisin penkkiin. Seuraavana keväänä koko pitkä penkki (13 m) kukki aivan ihanin keltaisin ja valkoisin torvin. Nyt muutama on jo aloittanut kukintansa, mutta ehkä ensi vierailulla on jo koko rivistö kukassa.

Näitä supernarsisseja löytyy pihapiiristä muualtakin. Yhdet ryppäät kukkivat vuodesta toiseen metsämaassa puolukanvarpujen seurana. Yhdet puskevat ylös täysvarjosta, kohdasta, johon olen vuosien varrella kerännyt täytemaata. Kallion kupeessakin on pari isoa nuppua.

Lajista en tiedä, mutta todellisia supernarsisseja ovat. Eivätkä maistu peuroille tai jänöille. Täydellinen mökkikasvi!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti