torstai 19. toukokuuta 2016

Kaksi vuotta pähkäilyä, kaksi tuntia työtä

Olen kaksi vuotta katsellut keskeneräistä pergolaan päättyvää ruusupenkkiäni ja harmitellut, kuinka ikävän näköinen se on ja kuinka pitäisi tehdä se valmiiksi. Olen sen kivillä joskus jo rajannut ja ne ovat olleet tiellä pitkään ruohoa leikatessa. Tuolla takana siis alkaa ruusutarhani pitkä penkki.
Toisesta suunnasta, eli ruusutarhasta kun katsoo, niin tuo keskeneräinen kohta on pergolan edessä. Eli hyvä pergolakin on monta vuotta ollut ihan paljaana ilman mitään köynnöksiä. Mitä tuhlausta! Päätin edellispäivänä vihdoinkin kääriä hihani ja tarttua toimeen. Yhtenä syynä oli se, että puutarhamessuilta ostamani kaksi kärhöä kasvattivat jo juuriaan pitkälle ulos taimiruukkujensa pohjareistä. Ne oli saatava maahan ja tästä pergolasta olen haaveillut tekeväni oikein rönsyilevän kärhöpergolan.
 Kuorin kuokalla nurmikon pois. Se lähtikin ihanan isoina paloina kosteasta maasta. Sitten kuokin reunakiville sopivan syvänteen ja asetin ne paikoilleen. Aikaa meni tunti!
Tänään istutin kasvit. Kaivoin neljä isoa kuoppaa köynnöksille. Istutin tähän Jackmaniin, Hagley hybridin sekä tarhakeltakärhö Anitan. Yksi kuoppa jäi vielä odottamaan. Olin ostanut siihen sinisateen, mutta rupesin vähän jänistämään. Ehkä laitankin sen ruukkuun ja istutan tähän vaikka lumikärhön. Köynnösten eteen laitoin riviin kolme kanadalaista ruusua nimeltään Lambert Closse. Väleihin tökin sitten päivänkakkaraa, mirrinminttua, kellopeippiä ja ritarinkannuksia. Etureunaan istutin rivin peittokurjenpolvea.  Istutukseen meni tunti. Pikkukakkonen ei ollut ehtinyt loppua, kun kasvit olivat maassa, kastelu tehty ja maa tasoitettu.
 Kaksi vuotta tätä tuskailin ja kaksi tuntia sen tekemiseen sitten meni! Plus tietenkin kasvien ostaminen. Joskus kannattaisi jahkailun ja tuskailun sijaan tarttua vain kuokkaan ja lapioon. Nyt vain odottamaan kukintaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti