tiistai 20. helmikuuta 2018

Kasvi-inventaario: suositut peikonlehdet

Ulkona paukkuu kova pakkanen. Huoli hiipii mieleen pihan persikkapuusta. Se oli vielä elossa viimeksi, kun kävin katsomassa, mutta nyt lupaillaan tänne eteläänkin tosi kovia pakkasia... No, sisällä ei tarvitse pakkasista huolehtia, joten jatkampa tänään inventaariota ja kerron peikonlehdistä (Monstera deliciosa).

Valovaatimus: valoisa, sietää puolivarjoa ja varjoa
Kastelu: säännöllisesti, anna pintamullan kuivahtaa
Lannoitus: kasvukaudella noin kerran viikossa
Talvehtiminen: vähennä kastelua, voi antaa myös vähän lannoitetta
Ruukku ja multa: nuoret kasvit uuteen multaan vuosittain ilmavaan hiekansekaiseen kukkamultaan
Kenelle sopii: muodikasta viidakkotyyliä haluaville, joilla on tilaa
Kirjavalehtinen peikonlehti kasvattaa mielenkiintoisia lehtiä
Peikonlehdet ovat viime vuosina olleet trendisisustusten ykköskasveja. Lehden kuvioita on voinut myös löytää pöytäliinoista, verhoista, vaatteista jne. Huonompiakin trendikasveja voisi olla, peikonlehti on näyttävä ja nopeakasvuinen huonekasvi. Alla olevassa kuvassa on vuosi sitten ostamani ensimmäinen peikonlehteni.

Peikonlehteni vuosi sitten
Peikonlehteni oli alkuun pimeällä ruokailuhuoneen ikkunalla ja kesäksi siirsin sen kuistille (seinän viereen tosin, sillä se ei siedä suoraa auringon porotusta). Jossain vaiheessa talvea järjestelin kasveja uudelleen ja siirsin peikonlehteni olohuoneen länsi-ikkunalle. Olen melko niukasti kastellut kasvia, aina antanut kuivahtaa kunnolla ennen uutta kastelua. Vaikka kasvi näyttää trooppiselta ja siltä, että se tarvitsisi runsaasti vetta, niin liikakastelu mädättää kasvin juuret. Varsinkin talvella kannattaa siis olla varovainen kastelun suhteen.
Peikonlehti tänään
Kuten huomaatte, niin peikonlehti on aika nopeakasvuinen ja vanhemmiten se saattaa kasvaa hyvinkin suureksi. Minun pitäisi omallenikin alkaa miettiä tukea, sillä peikonlehden kasvutapa on köynnöstävä. Muuten se alkaa kiipiä tuota kaidetta pitkin ja silloin mullanvaihdot ja muut hoitotoimet vaikeutuvat. Nopeakasvuisuudestaan huolimatta peikonlehti ei ole niin vaativa lannoituksen suhteen. Uusia lehtiä on rullautunut auki jopa talvella, kun lannoitusta, vetta ja valoa on ollut niukasti saatavilla.
Toisen peikonlehteni sain ystävänpäivälahjaksi mieheltäni tänä vuonna. Tämä oli täysi yllätys ja aivan ihana lahja.
Peikonlehti Monstera variegata


Tämä kirjavalehtinen peikonlehti tarvitsee enemmän valoa, sillä sillä on vähemmän yhteyttävää lehtivihreää. Eli sijoitus mielellään etelä- tai länsi-ikkunalle. Itse sijoitin omani länsi-ikkunalle.
Ulkona paukkuu pakkanen, mutta peikoilla on lokoisat olot olohuoneessa
 Eilen vaihdoin tavallisen peikonlehden mullat. Oli kyllä hyvin hankalaa saada se irti ruukustaan. Juuria kasvoi niin tiiviinä, ettei multaa paljon joukossa näkynyt. Vaihdoin vähän isompaan ruukkuun (n. 2 cm isompi sivuilta ja korkeudeltaan) ja lisäsin kukkamullan, kaktusmullan ja perliitin seosta. Vähän tuntuu, että se täyttää tuonkin heti, mutta en halunnut vaihtaa tuota ihanaa suojaruukkua vielä.
Peikko oli kasvattanut komeat juuret

Kevään edetessä on hyvä vähän lisätä peikkojenkin kastelua, sekä aloittaa lannoitus. Peikkoa voisi lisätä latvaversoista, mutta ehkäpä en taida sitä tähän hätään lisätä. Muuten pian valtaavat koko talon kasvuvoimallaan.

maanantai 19. helmikuuta 2018

Kasvi-inventaario: Traakkipuut

Aamupäivä meni aurinkoista Muumimaailman talvea ihmetellessä ja nyt pääsin lämpimän viltin alle kirjoittelemaan traakkipuista kahvikupin kanssa. Ihanaa.

Valovaatimus: paras hajavalo, sietää varjoisampaakin, mutta ei mielellään suoraa auringonpaistetta
Kastelu: varovaisesti parin viikon välein, anna pintamullan kuivahtaa
Lannoitus: kasvukaudella noin kerran kuussa
Talvehtiminen: vähennä kastelua
Ruukku ja multa: istuta uudelleen 1-2 vuoden välein tavalliseen kukkamultaan
Kenelle sopii:länsi- tai itäikkunan läheisyyteen helppoa eksotiikkaa halajaville
Tuoksutraakkipuu on silmäteräni
Tuoksutraakkipuu (Dracaena fragrans) eli tuoksulohikäärmepuu (miten paljon hienompi nimi tämä on!) on kotoisin trooppisesta Afrikasta. Kun näin tuoksutraakkipuuni ensimmäistä kertaa Plantagenin hyllyssä, se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Kasvin värit ja kasvutapa olivat mielestäni täydelliset, jotenkin konstailemattoman kasvimaiset. En tiedä, mistä se johtuu, mutta jotkut kasvit vain miellyttävät enemmän. Tuoksutraakkipuussa miellytti kaikki, joten se päätyi kärryihin. Puolituntia hikoilin talvivarusteissani yrittäessäni pakata sitä mahdollisimman hyvin, ettei se kärsisi pakkasesta kotimatkalla. Oli melkoinen operaatio saada 60 cm korkea ja lähes yhtä leveä kasvi peitetyksi, mutta eipä näyttänyt saaneen kylmää. Ihailen kasvia vieläkin päivittäin.

Reunustraakkipuu on viherkasvien peruskauraa
Reunustaakkipuussa (D. marginata) on kapeat lehdet ja tämä on varmasti yksi yleisimmästä huonekasveista. Oman reunustraakkipuuni olen joskus ottanut mukaan Citymarketista. Siinä juurella kasvoi pari pienempää, mutta ne tapoin heti alkuunsa.  Uskollinen ja helppo ja pärjää vähässä valossa anopinkielten vierellä.
Supputraakkipuni (ehkä) on vain 15 cm korkea
Sitten minulla on tällainen mini-kasvi, jonka epäilen olevan jonkinlainen supputraakkipuu (Dracaena deremensis "Compacta"). Sen lehdet ovat tummanpunaiset. Sorruin näihin minikasveihin joku kerta Plantagenissa ja istutin ne kaikki isoon vatiin. En ole ihan kaikista vielä tunnistusta tehnyt.
Traakkipuut ovat yllättävän monipuolinen joukko, jotka eroavat lehtien värityksen ja koon puolesta huomattavasti toisistaan. Runkomaiset traakkipuut tuovat hyvää vaihtelua kasviryhmiin ja kestävänä kasvina traakkipuita voi kyllä suositella kaikille. Jos haluaa välttää lehden kärkien kuivumisen, kannattaa talvella suihkutella traakkipuita. Lisäämien onnistuu 10 cm varrenpätkistä. 

sunnuntai 18. helmikuuta 2018

Kasvi-inventaario: Varmat viiri- ja palmuvehka

Tänään kasvi-inventaariossa vuorossa pari vehkaa. Suvultaan ne eivät kuulu samaan, mutta yhteistä niillä on suomenkielisen nimen samankaltaisuuden lisäksi helppous. Ensin esittelyyn viirivehka (Spathiphyllum)
Sängystäni saan ihailla ilmaa puhdistavaa viirivehkaa
Valovaatimus: puolivarjo tai varjo
Kastelu: säännöllisesti noin viikon välein, pitää sumuttelusta
Lannoitus: kasvukaudella noin kerran kuussa
Talvehtiminen: anna pintamullan kuivahtaa kastelujen välillä
Ruukku ja multa: istuta uudelleen 1-2 vuoden välein tavalliseen kukkamultaan
Kenelle sopii: varjoisampien paikkojen pelastaja, niille jotka haluavat puhdistaa ilmaa ja tuoda vihreää väriä sisustukseen helposti

Viirivehkat ovat kotoisin Etelä-amerikasta ja ne puhdistavat tehokkaasti huoneilmaa. Minulla onkin yksi viirivehka makuuhuoneessa takaamassa raikkaat uni-ilmat. Viirivehka on viihtynyt tässä pienen itä-ikkukan läheisyydessä hyvin ja kukki pitkälle talveen. Kukat olisi näköjään ohjeiden mukaan kannattanut poistaa, sillä niiden siitepöly voi aiheuttaa allergisia oireita. Anteeksi vain, astmasta ja allergioista kärsivä aviomieheni. (HUPS!) Näen jo aamun hämärissä viirivehkan lehtien profiilista, jos sillä on jano. Silloin lehtien kärjet lurputtavat alaspäin. Kunnon kastelu ja pian ne taas nousevat terhakkaasti. Meillä siis viestintä pelaa.
Pikkuinen viirivehka asustaa kellarissa arkijuorun seuralaisena
Toinen pikkuruinen viirivehka on palvellut kiitettävästi kellarin pohjoisikkunalla arkijuorun kanssa. Hienosti siis kestää hyvinkin pimeitä paikkoja. Tämä kellariviirivehka ei tosin koskaan kuki, mikä todennäköisesti johtuu tästä pimeästä paikasta. Unohdan tämän myös todella usein kastella, jolloin lehdet matavat jo ihan ruukun reunoja, mutta joka kerta se vaan siitä virkoaa. Ei siis mikään turhan tarkka kasvi ollenkaan. Viirivehkaa voisi jakaa keväisin mullanvaihdon yhteydessä, jos tahtoisi lisää viirivehkoja.

Päivän toisena kasvina ovat palmuvehkat  (zamioculcas) .

Valovaatimus: kaikki käy, selviää myös hyvin vähällä valolla
Kastelu: kerralla runsaasti ja sitten annetaan kuivahtaa, sietää kuukaudenkin kuivajaksoja, älä kastele liikaa, aurinkoisessa paikassa enemmän kastelua
Lannoitus: kasvukaudella noin kerran kuussa
Talvehtiminen: vähennä kastelua
Ruukku ja multa: istuta uudelleen 1-2 vuoden välein tavalliseen kukkamultaan
Kenelle sopii: niille, jotka haluavat tekokasvia vain hieman haastavamman hoidettavan
Palmuvehkat ovat kestaneet rinnalla niin myötä- kuin vastamäissä
Palmuvehkat (zamioculcas) ovat kotoisin Itä-Afrikasta ja vaikka aiemmin esittelemäni anopinkielet ja viirivehkat ovat helppoja, tämä on ihan naurettavan helppo kasvi. Minulla on kaksi näitä tavallisia palmuvehkoja. Toisen olen saanut opiskeluaikoinani silloisen kämppikseni vanhemmilta. En koskaan muista hoitaneeni sitä mitenkään (silloin vihervalaistumistani ei ollut vielä tapahtunut). Siltä ei siis ole koskaan vaihdettu multia, se on ollut milloin missäkin nurkassa ja kastelukerratkin on varmasti voinut vuoden sisällä laskea kahden käden sormilla. Elossa edelleen! En kyllä kannusta ketään hoitamaan palmuvehkojaan niin huonosti, sillä hyvällä hoidolla niistä saa oikein kauniita huoneen piristäjiä, kun taas laiminlyönneillä niistä kasvaa sojottavia raaskuja.
Musta palmuvehka Raven
Viime syksynä sain Planticasta hyvitykseksi myöhästyneestä toimituksesta tällaisen mustan palmuvehkan, joka heillä kulkee kauppanimellä Davon. Ilmeisesti kyseessä on nyt paljon myynnissä oleva Raven, eli korppi. Tämä palmuvehka on musta lehdiltään ja ihan kiva erikoisuus pohjoisikkunalaudalla kultaisessa ruukussa.
Ruukunvaihdon arviointi
Yritän pitää parempaa huolta myös vihreistä palmuvehkoistani tulevaisuudessa, joten päätin vaihtaa niiden mullat. Niinkuin näkyy, saviruukussa oleva kasvi näyttää tarvitsevan vain mullanvaihdon, kun taas valkoisessa ruukussa näyttää olevan ahdasta.
Mullat vaihtuu Ikea-pussissa ruokapöydällä
 Ruukun poisto paljasti asian olevan juurikin näin. Saviruukkua ei tarvitse vaihtaa isompaan, mullan vaihto riittää.
Tila on ruukusta loppunut
Poistettuani suojaruukun valkoisessa ruukussa kasvaneelta palmuvehkalta, huomasin juurien kasvavan jo reilusti pohjan läpi. Taitaapi siis olla ahdasta.
Tätä juuripaakkua ei saanut irti ilman saksia
Minun oli pakko leikata kasvi ruukustaan, sillä se oli todellakin täyttänyt koko multatilan juurillaan.  Tälle yksilölle kävin ostamassa uuden saviruukun. Harmi vaan, mutta se joutui taas pimeimpään kukkatason nurkkaan. Mikä muukaan siellä pärjäisi...
Pimeiden nurkkien valtias


lauantai 17. helmikuuta 2018

Kasvi-inventaario: Terävät anopinkielet

Helmikuussa pitää kiirettä, kun kylvöjen lisäksi on aika huoltaa viherkasvit. Kasvukauden taas käynnistyessä on hyvä aika tarkistaa kunkin kasvin tilanne: onko ruukku käynyt ahtaaksi, tarvitaanko jakamista jne. Eilen aloitin mullanvaihdot ja siinä samassa huomasin, että jouduin tuon tuosta googlailemaan hoito-ohjeita. Olen niitä eri vihkoihin ja lappuihin välillä kerännyt, mutta eihän niitä silloin löydä kun tarve on. Niinpä päätinkin nyt ennen puutarhakauden kiihtymistä tehdä kasvi-inventaarion huonekasveistani ja kerätä postauksiin myös hoito-ohjeet. Tänään aloitan sarjan anopinkielistä.
Anopinkielet (Sansevieria)
Valovaatimus: Viihtyy parhaiten valoisassa ei suorassa auringossa, mutta kaikki käy (myös varjo)
Kastelu: noin kerran kahdessa viikossa, liikakastelua varottava!
Lannoitus: kasvukaudella noin kerran kuussa
Talvehtiminen: vähennä huomattavasti kastelua, talvehtii hyvin huoneenlämmössä
Ruukku ja multa: viihtyy hieman pienehkössä ruukussa, läpäisevä multa  (voi olla kaktusmultaa tai tavalliseen kukkamultaan voi sekoittaa perlittiä/kaktusmultaa)
Kenelle sopii: kaikille, paitsi himokastelijoille

Anopinkielet (Sansivieria) ovat loistavia huonekasveja. Ne eivät murjota valo-olosuhteista, eivätkä hämmenny kastelun laiminlyönnistä. Niihin ei myöskään helposti tule tuholaisia. Mielestäni niillä on myös kauniit lehden kuvioinnit ja ylväs kasvutapa.  Itselläni on kolme anopinkieltä: Isoanopinkieli (S. trifasciata), keihäsanopinkieli (S. cylindrica) sekä pikkuinen anopinhammas (S. trifasciata "Hahnii").
Anopinkielten perhepotretti
Isoanopinkieli (tai myös ihan vain anopinkieli) on kotoisin trooppisesta Länsi-Afrikasta. Meille tämä kasvi päätyi Plantagenista ja se on saanut haasteellisen kasvupaikan ruokailuhuoneen pimeältä ikkunalaudalta. Ikkuna on kyllä etelään päin, mutta se näyttää kuistille, joten kuistin katto varjostaa ikkunalaudan hyvin pimeäksi. Kesän isoanopinkieleni oli kuistilla nauttimassa auringosta ja kesästä. Kesäisin anopinkieltä pitäisi ihan kastellakin, mutta talvella olen antanut sen olla lähes ilman vettä. Silloin tällöin lirauttanut pienen määrän vettä multaan. (noihin lehtitötteröihin vettä ei saisi kuulemma mennä, ettei kasvi mädänny) Kuivasta ja pimeästä talvesta huolimatta kasvini teki uuden komean lehden jo tammikuussa.
Isoanopinkielen lehtien kauniit kuviot
Keihäsanopinkielen nappasin viime kuussa Flörin poistohyllystä eurolla. Sen lehtien kärjet ovat vähän kuivuneet ja kärsineet, mutta muuten kasvi vaikuttaisi olevan kunnossa. Keihäsanopinkieli on pienempi kuin tavallinen anopinkieli ja sen lehdet kiertyvät vanhemmiten sylinteriksi.
Vähän kärsinyt keihäsanopinkieleni
Anopinhampaan sain viime syksynä Facebookin Huonekasvit -ryhmän pistokasvaihdosta. Ilmoitin, että vaihtaisin liisankukan pistokkaita ja sainkin kivoja vaihtareita tilanne, mm. tämän pienen anopinhampaan poikasen. Poikanen on ollut täysin laiminlyöty, mutta eipä ole siitä näyttänyt välittävän. Se on vieläkin miniruukussa, jossa se saapui postissa ja näin pienessä ruukussa multa kuivahtaa nopeasti täysin kuivaksi. Nyt onkin aika vaihtaa se mukavaan vähän isompaan ruukkuun ja antaa kaktusmullalla ja perliitillä kevennettyä kasvualustaa.
Postipaketissa saapunut anopinhammas
Anopinkieliä voi lisätä jakamalla kasvia, erottamalla juurelle kasvaneet poikaset omilleen tai katkomalla lehdistä n. 10 cm pätkiä, jotka laitetaan multaan. Tekisi mieli koittaa jälkimmäistä, mutta tajusin, että tällä hetkellä en tarvitse yhtään uutta kasvatusprojektia ikkunalaudoilleni. Odottelenkin kiltisti kesäkuulle; ehkä silloin pätkin muutaman lehden ja alan odottaa anopinkielivauvoja.
 

keskiviikko 14. helmikuuta 2018

Maailman paras ystävänpäivälahja

Kun tulin töistä kotiin, pöydällä odotti maailman paras lahja! Jotain, joka tuli täytenä yllätyksenä, ja jota en koskaan ollut pyytänyt lahjaksi. Jotain, jota en itse malttaisi itselleni ostaa. Jotain, jota mieheni ei todellakaan haluaisi enempää kotiimme, mutta oli kuitenkin ostanut.
Sain valtavan kirjavalehtisen peikonlehden.
Hyvää ystävänpäivää kaikille!

lauantai 3. helmikuuta 2018

Vihervalloitus

Aluksi oli puutarha. Kaikki kasvit kasvoivat kiltisti ulkona. Sisällä kasvoi yksi pyhästä hengestä elävä palmuvehka ja häissämme pöytäkoristeina olleet orkideat.
Sitten tuli kuisti. Osa kasveista siirtyi talvehtimaan kuistille ja keväällä kuisti täyttyi esikoista ja muista sipulikasveista.
Nyt kasvit ovat vallanneet koko talon. Huone toisensa jälkeen, ikkunalauta kerrallaan ne levittäytyvät. Ja aina löytyy jostain lisää tilaa uusille tulokkaille. Miten tässä näin pääsi käymään?
Vuosi sitten tarttui myymälästä mukaan pikkupeikonlehti. Sitten se kaipasi kaveria. Ostin peikonkämmenen. Jostain bongasin komean anopinkielen. Tyräkkejäkin on jostai ilmestynyt. Kultapalmu maksoi vain 15 euroa. Suuri huonevehka oli 10 euroa. Jos niin ison kasvin saa kukkakimpun hinnalla, niin olihan se pakko ostaa. Sitäpaitsi koti alkoi näyttää paljon viihtyisämmältä. Puutarhamaiselta.
Äitini huomasi uuden innostukseni ja juurrutti minulle suvussa sukupolvia kiertäneitä juoruja ja liisankukkia. Liityin facebookin huonekasviryhmiin. Osallistuin kasvien pistokasvaihtoon. Kylässä kaverilla huomioni kiinnittyi aloeveran juurella kasvaneeseen poikaseen. Se ja vanhanpojan poikasia päätyi  muovipussiin ja kotiin. 
Viimeinen niitti arkkuun lyötiin syksyllä, kun surffailin www.plantica.cz -sivuille. Tilasin varmasti yli kaksikymmentä kasvia. Siinäpä oli erilaista juorua, muulinkorvaa, muorinkukkaa, vaikka mitä! Kaikki ikkunalaudat alkoivat täyttyä.
 
Talvella tuttu kukkakauppias halusi tehdä tilaa joulukukille ja lähetti viestin tulla ostamaan puoleen hintaan kaikki viherkasvit pois. Käskystä! Mukaan lähti mahtavan suuri hirvensarvisaniainen, aloe vera ja viikuna.
Talvella en tehnyt uusia kasvihankintoja. Paitsi silkkimaijan. Ja medinillan. Muutaman kaktuksen...Ja pari viikkoa sitten ostin suuren suuren alocasian uhmaten pakkasia ja lumisadetta.
Poistohyllyssä oli viisi kasvia viidellä eurolla. Nekin taisivat tulla meille asumaan.
Talvi on verottanut jonkinverran kokoelmaani. Ihana iso lyyraviikuna närkästyi jostain ja kuoli. Samoin Hoya australis. Muutaman juorun olen jo pätkinyt pistokkaiksi, sillä ne menivät niin huonoon kuntoon. Olen ostellut kasvivaloja, litistänyt villakilpikirvoja, suihkutellut, kastellut merileväuutteella...
Ja ollut niin äärimmäisen onnellinen, että tajusin täyttää puutarhan lisäksi myös taloni kasveilla!

Mikä on sinun suosikkihuonekasvisi?

sunnuntai 28. tammikuuta 2018

Krookuksia ja verenpisaran pistokkaita

Lunta taas pyryttää, mutta kuistilla on jo aloitettu kevätkausi. Ensimmäiset ruukuisssa kasvavat krookukset ovat kukassa. Viime syksynä istutin kolme ruukullista sekalaisia sipuleita kuistille ja yhdestä ruukussa on jo kukinta käynnistymässä. Raukat kurottelevat kohti tammikuun vähäistä valoa.

Valkoiset honteloiset krookukset ovat kasvaneet pari vuotta isossa ruukussa sinisateen juurella.
Yhteen ruukkuun oli ilmestynyt todella dramaattisia kukkia. Mitä nämä ovat? Upeita noin 20 cm korkeita melkein mustanpuhuvia kukkia. Voi kun kirjanpitoni on niin onnnetonta. Tunnistaako joku, mikä tämä kasvi on? Ehkä jokin kurjenmiekka?
Jouluhyasintit alkoivat vasta nyt kukkia (olisi kannattanut nostaa ne lämpimään jouluna), joten heitin asetelmasta joulupallot ja köynnökset varastoon ja lisäsin muutaman kukkakaupasta löytyneen kevätkurjenmiekan ja muurikellon sekä heinää peittämään ruukut. Vein myös pienen joulukuusen pois suojaamaan kivikkokasveja. Kuistin ilme on heti keväisempi.
Myös verenpisara on ollut jo jonkin aikaa sitä mieltä, että talvi on ohi ja on aika kasvattaa uudet lehdet. On siis aika leikata se ja vaihtaa uudet mullat.
Koska ulkona pyryttää lunta, vaihdoin mullat kuistilla käyttäen vanhaa hyvää monitoimityökalua - Ikea-pussia. Ruukku sinne, mullat pussiin, kasvi uusiin multiin. Siistiä ja helppoa. Saksin verenpisaraa aika runsaasti, jotta se haaroittuisi ja kukkisi runsaasti.
Kasvissa on jättisuuret kukat ja se on ollut minulla nyt muutaman vuoden. Nyt ensimmäistä kertaa tajusin ottaa leikatut latvat pistokkaiksi. En ollut ihan varma, miten  ne kannattaa juurruttaa, mutta päädyin ottamaan pistokkaat vesilasiin sisälle. Pääsivät uuteen lasikupuun kasvivalon alle.
Kärhöt tarjoilivat myös ihania yllätyksiä. Yhdessä kuistilla talvehtineista on jo pulleat kukkanuput. Voi ihanuus. Muutaman viikon sisällä pääsen varmasti nauttimaan kevään ensimmäisistä kärhönkukista.
 Tästä se alkaa...