lauantai 20. tammikuuta 2018

Huhtikuun kevään merkit

Sain keväisen haasteen Saaristopuutarha -blogista, jossa pyydettiin kertomaan viisi kevään merkkiä huhtikuulta. Olen ehkä saanut tämän haasteen joltain toiseltakin, mutta en nyt muista keneltä. Pahoittelen, olen pikkuisen hajamielinen näiden haasteiden kanssa. Jokatapauksessa oli ihana selata edellisten vuosien huhtikuun postauksia ja valita sieltä ne keväisimmät! Toivottavasti teillekin tulee näistä keväinen olo.

1. Kuistilla kukkii
Huhtikuun huippuhetkiin on kuulunut persikkapuun kaunis kukinta kuistilla. Viime kesänä istutin puun ulos, joten tänä vuonna en tästä ihanasta kevätpommista pääse nauttimaan. Ostin kyllä pienen aprikoosipuun tilalle, joten ehkä se korvaa tänä vuonna persikkapuun kukinnan.
Persikkapuun kukinta on huhtikuun kohokohta
2. Sipulikukat
 Maaliskuun piippojen tihrustaminen saa huhtikuussa vaihtua kunnon kukintaan.
Kevättähdet ja sinilijat tuovat väriä kevääseen
Olen sipulimaanikko ja pihassani varsinkin kaupungissa on vuosien aikana istutettuna tuhansia sipuleja. Olen pyrkinyt lisäämään varsinkin aikaisin huhtikuussa kukkvia pikkusipuleita.
Lumikellot kukkivat usein  huhtikuun alussa
3. Saarikauden avaus
Yleensä huhtikuussa pääsemme pitkän tuskallisen odotuksen jälkeen taas rakkaaseen saareemme, kun jäät lähtevät. Jälleennäkeminen on aina yhtä riemukasta.
Jäiden sulamisen jälkeen voimme taas alkaa viettää aikaa saaressa
Talvella mietin välillä, miltä puutarhassani saaressa mahtaa tällä hetkellä näyttää. Onko myrskyt kaataneet puita? Onko kasvihuone ehjä? Ovatko peurat tulleet aidan läpi ja syöneet kaiken suihinsa?  Pitäisi varmasti asentaa kamera sinne, niin voisi välillä kurkkia, mitä saaressa tapahtuu sen puolen vuoden aikana, kun emme ole näkemässä.
Tätä maisemaa kaipaan todella paljon   

4. Taimimyymälöiden avautuminen 
Yksin kevään merkki on minulle se, kun taimipihat avautuvat ja saan taas ostaa lisää ihania kasveja puutarhaan. Yleensä se tapahtuu täällä Turussa noin viikon 16 aikaan. Toki esim. Hong Kongissa ja muissa ketjuissa taimia alkaa olla myynnissä aiemminkin.
Viime huhtikuussa istutin uusia vadelmia saareen
5. Hyötytarhan kylvöt alkavat
Minulla on saaressa kasvihuoneen lisäksi useita nikkaroimiani kasvilavoja ja aloitan kylvöt jo aina heti, kun keväällä sinne pääsemme. Lavoissa maa on jo ihan lämmintä huhtikuussa ja harsot kylvösten päällä pitävät hyvin lämmön.
Huhtikuussa voi melkein jo herkutella retiiseillä
Huhtikuuhun ei ole enää onneksi kauan aikaa ja pian jo muistelemisen sijaan voi upottaa kädet multaan! Haastan mukaan kaikki ne lukijat, jotka kuvia katsoessaan tunsivat keväisen auringon pilkahduksen kasvoillaan.

keskiviikko 10. tammikuuta 2018

Magnolian nuppuja

Magnolian nuppuja vai silmuja? Siinäpä on jokavuotinen pulma. Aina kuvittelen, että jotkin silmuista ovat erityisen isoja ja eri muotoisia ja siksi varmasti kukkanuppuja, mutta kevään edetessä ne paljastuvatkin kaikki lehtisilmuiksi. Yksi puutarhahaaveistani on alusta asti ollut saada kukkivia magnolioita pihaan. Olen nähnyt niitä Tanskassa ja näky oli jotain sanoinkuvaamattoman kaunista. Metsäpuutarhassani kasvaa tällä hetkellä viisi erilaista magnoliaa, joiden kukintaa odotan kiivaasti. Kolmatta talvea puutarhassa porskuttaa suurin toivoni kukinnan suhteen eli japaninmagnolia (Magnolia kobus) "Vanha Rouva". Tämän pitäisi olla yksi kestävimmistä magnolioista Suomessa, eikä se kyllä ole edellisinä kahtena talvena saanut yhtään talvivaurioita. Nyt sen oksien päissä on muutamia muita silmuja suurempia pajunkissan näköisiä nuppuja. Vai ovatko ne nuppuja vai puhkeaako taas harmikseni niistäkin vain lehtiä...
Vanha Rouva
Toista talvea puutarhassa talvehtii tähtimagnolia (M. stellata) "Rosea". Taimi kasvaa turvassa ison kiven vierellä, eikä siinäkään ollut viime talven jäljiltä mitään vahinkoa havaittavissa. Tähän tulee isot vaaleanpunaiset kukat. 
Tähtimagnolia "Rosea"
Syksyllä alesta tarttui tarhamagnolia "Leonard Messel". Taimi oli iso ja oikein hyvävointisen näköinen ja vielä puoleen hintaan. Pakkohan oli Leonard ottaa mukaan ja se pääsi uusien hortensioiden kanssa muhevaan komposti- ja lehtimultakerrokseen, jota vielä ryyditin havuilla, tammenlehdillä ja rodomullalla. Tähän mennessä sillä näyttää olevan kaikki hyvin.
Leonard Messel
Vähän surkeammalta näyttää pensasmagnoliani (M. sieboldii), joka on kyllä kestänyt talvet, mutta on muuten tosi hidas ja jotenkin kärsivän oloinen. Se on kyllä myös liian kuivassa paikassa ja ensi kesänä tarvitseekin muistaa sitä välillä kastella.
Viides magnoliani on pikkuruinen tunnistamaton yksilö, jonka olen ostanut samana vuonna kuin Vanhan Rouvan. Magnolian hinta oli muistaakseni 4 € ja lapussa luki, ettei se kestä talvea ulkona vaan on tarkoitettu ruukkuistutuksiin. En kuitenkaan saanut aikaiseksi sitä ruukkuun istuttaa, vaan tökkäsin maahan ja siinä se on nyt sinnitellyt. Siitä on kyllä oksia paleltunut moniakin, sillä taitaa olla jokin etelämpään tarkoitettu laji.
Ai niin, onhan minulla kuudeskin magnolia. Pink beauty kasvaa ruukussa ja olen nostanut sen talveksi kuistille. Se oli järjetön keväinen heräteostos, mutta katsotaan, mitä siitä tulee. Aikaisin keväällä kuistilla kukkiva magnolia ei olisi kyllä mikään huono juttu. 
Ensi vuonna raivaan tilaa vielä ainakin yhdelle magnolialle. Yksi vanha tuija saa väistyä ja sen sijaan haluan jonkin uuden ihanan magnolian. Vähän kiinnostaisi Wada´s memory.
Kevättähdetkään eivät malta odottaa magnolian kukintaa 

perjantai 5. tammikuuta 2018

Pensasruusujen ylistyslaulu

Onko sinulla puutarhassasi vuohenputkien ja nokkosten valtaama nurkkaus? Istuta pensasruusuja! Onko pihassasi jyrkkä rinne? Istuta pensasruusuja! Haluatko pensaan, jota ei tarvitse hoitaa, lannoittaa, leikata ja joka kestää oikukkaammatkin talvet? Istuta pensasruusuja! Haluatko puutarhan täyteen väriä ja huumaavaa tuoksua? Istuta..no, tiedätte jo mitä pitää istuttaa: pensasruusuja!
Mikään muu pensas omassa puutarhassani ei ole niin kestävä, helppo ja silti uskomattoman kaunis. Ruusutarhani on perustettu pihan ehkä haasvimpaan paikkaan. Osa pensasruusuista on istutettu erittäin jyrkkään laudoilla tuettuun hiekkarinteeseen. Osa niin tiiviiseen soraan, että tarvitsin kuokan, että sain kuoputettua niille edes taimipaakun kokoisen kolon maahan. Osa kasvaa metsänreunassa vaahteroiden, nokkosten, vuohenputken ja lehtokotiloiden seurana. Yhteistä on, että kaikki kasvavat ja kukkivat aivan mainiosti.
Tässä muutama suosikkini pensasruusujen moninaisesta valikoimasta.
Norjanruusu Hurdal
Norjanruusu Hurdal on venähtänyt yli kolmimetriseksi ja sen pitkät versot nuokkuvat hauskasti isojen kerrannaisten kukkien painosta. Tämä oli viime kesän suosikkini, koska jotenkin nuo korkeuksista roikkuvat ruusut olivat satumainen näky. Jos jotain negatiivista pitää sanoa tästä ruususta, niin kukinta saisi tietenkin jatkua koko kesän ja usein tässä ruusussa on myös loppukesästä härmää.
Ritausma
Tarhakurtturuusu Ritausman kukat ovat niinikään runsaan kerrannaiset. Ritausma kukkii vaivojaan säästämättä moneen otteeseen kesän mittaan. Kukat ovat isot ja todella romanttisen näköiset. Tämän huonona puolena mainittakoon se, että sateella kukat rusehtuvat rumasti, eivätkä ne varise, vaan jäävät rumentamaan pensasta.
Punalehtiruusu
Punalehtiruusu on löytöruusu pihasta. Se kasvaa ihan metsän rajalla ja on siinä pärjäillyt ties kuinka monta vuosikymmentä. Aluksi inhosin sitä sen omituisen sinertävän väristen lehtien ja piikien vuoksi ja minun piti moneen otteeseen kaivaa se pois, mutta jossain vaiheessa nämä suloiset konstailemattomat kukat voittivat minut puolelleen.

Henry Hudson
Valkoisten ruusujen ystäville suosittelen Henry Hudsonia.  Pari ensimmäistä vuotta ruusu kärsi taudeista ja kasvoi kituliaasti, mutta sitten se innostui kasvamaan ja kukkimaan ja kukat ovat minusta aivain älyttömän kauniita yksinkertaisella tavalla.
Neilikkaruusu Pink Grootendorst
Neilikkaruusut ne vasta kukkivatkin. Monta kertaa ja runsaasti ja jatkavat kukintaansa usein piiitkälle syksyyn. Minulla on näitä pinkin lisäksi valkoisena ja vaaleanpunaisena, ja jos nämä vielä tuoksuisivat ruusulle, laittaisin näitä lisää. Neilikkaruusujen versot näyttävät olevan kirvojen lemppareita, joten jos joku kammoaa kirvoja, tämä ei ehkä ole paras vaihtoehto.

Sointu
Suomalaisen Soinnun kukat ovat kauniin raikkaan vaaleanpunaiset. Se kukkii hyvin runsaasti ja pitkään. Soinnun kasvutapa on tiivis ja se on kasvanut kauniin muotoiseksi ilman leikkausta. Oikea loistavan pensasruusun perikuva.

Sammalruusu Vaarala
Viimeisenä vielä sammalruusu Vaarala, vaikka nämä näin kerrotut eivät yleensä suosikkejani olekaan. Tämä ruusu on ollut hyvin kiitollinen ruusu istuttamisestaan alkaen, sitä ei ole taudit vaivanneet ja kukinta on ollut tasaisen varmaa. Tuoksuu myös oikein ruusuiselta.
Ehkä sinunkin pihaasi voisi istuttaa ensi kesänä yhden tai useamman pensasruusun. Itse olen ajatellut laajentaa ruusukokoelmaani saareen. Sinne sopisi lähellä luonnonlajeja olevat pensasruusut kuten koiranruusu ja metsäruusu tai ihana perinteinen juhannusruusu.
Ruusuista viikonloppua kaikille!

keskiviikko 3. tammikuuta 2018

Kevätkello tikittää

Päivien piteminen kylvää itsepintaisen siemenen puutarhaihmisen mieleen - kohta tulee kevät! Ajatus saa monissa aikaan pakonomaista käytöstä: tilataan siemeniä, juurakoita, mukuloita vaikka pihalla nököttäisi vielä puolimetrinen hanki. Sisäinen kevätkello on alkanut tikittää. Oma kevätkelloni käynnistyy aina heti joulun jälkeen. Jouluun asti saan sen pidettyä kurissa joulutohinalla, mutta kun ensimmäinen joulutähti on lurpahtanutt...tik tak tik tak... siementilauksia..tik tak tik tak... puutarhasuunnitelmia...tik tak tik tak... esikoita ruokakaupasta....

Kuistilla yhä vaan kukkivat pelargonit jakavat keväännälän kanssani
Mikäli oma kevätkellosi ei vielä tikitä ja haluat asiantilan pysyvän sellaisena, varoitan jatkamasta postausta eteenpäin. Postaus sisältää nimittäin varaslähtökuvia kevääseen kuistiltani ja saattaa aiheuttaa vakavaa kevätmielisyyttä.
Pintaan puhjenneet krookukset vievät ajatukset väkisinkin kevääseen
Kuistilla talvehtivien ruukkukasvien juurelle olen istuttanut krookuksia. Ilokseni sinisateen juurella pikkuruiset valkoiset krookukset ovat jo kasvattaneet nuppujaan. Kohta pääsen tihrustelemaan liikutuksen kyynel silmässä kevään ensimmäisiä krookuksen kukkia.


Aitoviikuna pamauttaa hedelmät oksille aina yllättäen

Aitoviikuna on ollut vuosia samassa ruukussa ja samoissa mullissa. Joka vuosi lupaan vaihtaa sen uuteen ruukuun ja leikata sen rehottavat oksat, mutta se ehtii aina ensin. Taas on hedelmät ilmestyneet tyhjästä oksille ja lehdet ovat jo puhkeamaisillaan.
Kärhöt versovat jo innokkaasti
Kaikki neljä kuistille nostamaani kärhöruukkua ovat alkaneet versoa samaan aikaan. Ehkä ne tunnistivat kevään kutsun ja huomasivat pitenevät päivät. Nyt pitäisi kaivaa jo lannoitteet esille, että saadaan kunnon kukintaa aikaiseksi. Kärhöt kasvavat ihan uskomatonta vauhtia ja pian onkin kuistilla taas ahdasta. Uloskaan ei voi vielä moneen kuukauteen ajatella näitä siirtävänsä.
Jotain sipulikukkia tuli tähänkin istutettua
Syksyllä istutin kolme isoa ruukullista sipulikukkia ja nostin ruukut kuistille. No nehän alkoivat heti kasvaa ja nyt odottelenkin, koska nämä uskaltautuisivat kukkimaan. Odotan sikälikin, etten enää muista yhtään, mitä istutin.
Eipä tuolla ulkonakaan talviselta näytä. Lunta ei ole yhtään, monet ruusupensaatkin ihan vihreänä ja orvokitkin kukkivat. Vähän pelottaa, jos se talvi hyökkääkin yllättäen kimppuun. Missään ei ole lunta, monet kasvit ovat vaipumatta talvilevolle ja kuistillakin jo kasvatetaan uusia versoja. Nyt kun kovat pakkaset yllättäisivät, voisi jälki olla jäätävää. Toivotaan siis lempeitä ilman vaihteluita ja vakaata matkaa kohti vääjäämätöntä -  kevättä!

lauantai 30. joulukuuta 2017

Vuoden 2017 tilinpäätös ja katse vuoteen 2018

Vuosi 2017 oli aika touhukas vuosi. Johtunee varmasti siitä, että kuopus oli taas vuoden vanhempi ja alkoi jo leikkiä isosiskonsa kanssa ilman, että äitiä enää tarvittiin koko aikaa. Saatoin siis siirtyä muutaman haravanpituuden päähän puutarhahommiin. Keväällä perustin terassin viereen uudet penkit.
Rodovuosi oli upein mitä muistan. Jopa omat muutaman vuoden vanhat rodot kukkivat aivan valtoimenaan.
Kesällä mökillä oli vuoden 2017 merkittävin puutarhatapaus: PEURA-AITA! Vaikka syksyllä nälän ajamina uskaliaimmat valkohännät näyttivätkin taitonsa ja loikkasivat parimetrisen aidan yli, niin parannus entiseen oli huomattava. Siitä innostuneena muokkasin kaikki perennapenkkini saaressa sekä rakensin muutaman lisääkin.
Tämä kallion ja polun väliin tekemäni perennaistutus on suosikkini, jonka kukintaa odotan ensi kesältä kovasti.
Syksyn ilonaihe olivat hortensiat, jotka kukkivat ensimmäistä kertaa istutamisensa jälkeen oikein runsaasti ja kauniisti. Metsäpuutarha alkaa saada pikkuhiljaa sitä ulkonäköä, jota olin suunnitellutkin.
Loppusyksystä sain vihdoin kaivurin pihalle ja nyt koko talon itä- ja pohjoispuoli odottavan istutuksia.
Entä sitten vuosi 2018? No, tulossa on tietenkin tulossa mahtavin puutarhavuosi ikinä! Kevät tulee aikaisin ja ensimmäiset lumikellot alkavat kukkia jo helmikuussa. Jänikset eivät ole kaivaneet ainuttakaan kukkasipulia maasta ja kukkaloisto sokaisee varomattoman. Magnoliat alkavat vihdoinkin kukkia - ja mitä ihmettä - kaikki kerralla! Näky on huikea. Ruusut eivät ole kärsineet lainkaan talvivaurioista ja ruusutarha hurmaa jo kesäkuussa kaikkki. Mökillä peurat eivät pysty enää hyppäämään parimetrisen aidan yli, joten kaikki kasvit säästyvät. Aurinko paistaa päivisin ja vettä sataa öisin, joten sato on ennennäkemätön. Syksyllä hortensiat kukkivat mykistävän upeasti ja naapuri pyytää lupaa rakentaa meille uuden aidan. Sen lisäksi tuosta vaan ilman vaivaa istutan uuden valkoisen puutarhani, varjotarhan sekä kalliolle pienen hedelmätarhan. Lapset leikkivät ilman riitoja ja linnut hakevat kädestäni leipomani kakun murusia. En malta odottaa!
Yhtä loistavaa vuotta 2018 teille kaikille!

torstai 28. joulukuuta 2017

Puutarhan joulukukat

Kun kausikukat alkavat sisällä nuupahtaa, on aika suunnata puutarhaan etsimään todellisia joulun sissejä. Tämä on jo perinteeni - joka joulu yritän löytää ainakin yhden kukkivan kasvin puutarhasta. Tänä vuonna tehtävä oli helppo. Easy elegance -ruusu Music box loisti jo kaukaa keltaisine kukkineen.
 
"Jouluruusuni" on tänä vuonna keltainen
Orvokit ovat yleisimpiä kukkia, joita olen joulukuisin löytänyt. Ne ovat kylmänkestäviä ja levittäytyvät siemenistä joka paikkaan.

Kaktuspenkistä löysin kuin löysinkin pienen kukkivan orvokin.
Varsinkin sorarinne, jossa kaktuspenkkikin sijaitsee on orvokeille mieluinen kylväytymispaikka.

Metsäputarhasta rönsytiarellojen keskeltä löytyi oranssiin vivahtava orvokki.
Kun joka vuosi istuttaa eri värisiä orvokeita, voi seurailla niiden risteytymistä keskenään. Oranssit värit ovat peräisin orvokeilta, joita kasvatin vuonna 2014.
Kesällä istuttamani vuoriarho ei ole ihan selvillä vuodenajoista
Kallion päällä kukkaan oli innostunut vuoriarho, mutta jouluruusu pitää nuppunsa vielä tiukasti kiinni.
Ihania nuppuja piilossa lehtien alla
Kyllähän täälläkin oli lunta jossain vaiheessa, mutta se on nyt pitkälti sulanut ja seuraavaksi viikoksi on luvattu vesisateita. Taidankin saada vielä tammikuussakin kukkakuvia puutarhasta.
Tämä on lasten lumiukoista jäljellä
Olen viime aikoina lueskellut englantilaisten puutarhalehtien talvinumeroita ja koittanut etsiä vinkkejä puutarhan suunnitteluun niin, että se näyttäisi hyvältä talvellakin. Talvi täällä Turussa näyttää enemmän englantilaiselta talvelta, kuin suomalaiselta, joten parempi ottaa oppinsa sieltä.

Onko teidän puutarhanne lumen peitossa vai löytyykö teiltäkin joulukukkia?

lauantai 23. joulukuuta 2017

Kasvihullun joululahjat

Laitetaanpas sittenkin yksi jouluvalmistelupostaus minultakin. Koska olen täysin kasvihullu, oli sitten kyseessä puutarhakasvit, luonnonkasvit tai viherkasvit, ovat joululahjanikin - mitäpä muutakaan - kuin kasveja. No, ei sentään kaikki lahjat. Lapset eivät varmasti ilahtuisi uudesta peikonlehdestä, mutta minusta on kiva antaa kavereille, lasten hoitopaikkoihin, sukulaisille jne. pikkulahjoja jouluisin ja tänä jouluna kaikki pikkulahjat olivat kasveja.
Toisen lapsen päiväkotiin vein hoitajille aloa verat. Ajattelin, että ovat helppoja kasvattaa, vaikkei kasveja olisi aikaisemmin hoitanutkaan. Jouluisuutta yritin lisätä virkkaamalla ruukkujen koristeeksi talviset valkoiset suojat. Samanlaisia ruukunsuojia virkkasin myös jouluruusuihin, mutta ne ehdin lahjoittaa eteenpäin ilman, että muistin kuvata.
Kukkien paketoinnissa on vielä harjoittelemista. Miten se kukkakauppiailta sujuukin niin näppärästi  ja itse saa aikaiseksi ryppyisiä torneja?
Toisen lapsen hoitopaikkaan vein huonekuusia, joihin virkkasin koristeita. Osan ruukuista päälystin kankaalla ja muutamaan virkkasin suojat.
Koristeiden virkkaaminen on ihanaa näpertelyä.
Osaan kuusista tein koristeiksi myös pieniä tupsuja. Niitä vasta olikin hauska tehdä. Tuli ihan ala-asteen käsityötunnit mieleen. Ajattelin, että huonekuuset olisivat kausikukkia pitkäikäisempiä joululahjoja ja tällä hetkellähän ne ovat myös ihan trendikkäitä sisustuksessa.
Kavereille tein tällaisia kasvipulloja. Ostin Ikeasta lasisia pulloja, laitoin pohjalle lekasoraa ja kukkamultaa ja sitten brutaalisti leikkasin yhden kiiltopiilean veitsellä viiteen osaan ja istutin osat pulloihin. Kastelin ja laitoin pullot kasvivalon alle juurtumaan ja kaikki lähtivät hyvin kasvuun.
Itselläni on tällaisia pullokasveja keittiön ikkunalaudalla kuuman patteerin päällä, sillä pullossa kosteus säilyy, eikä patterin kuivatus tapa kasveja.
Kun kasvihullun joululahjoista piti kirjoittaa, niin tunnustettakoon vielä muutama lahja. Nimittäin lahjat itselleni. Olen ostanut puutarhakirjoja ja ihanan sumutuspullon, paketoinut ne, kirjoittanut päälle oman nimeni, ja nostanut ne kuusen alle odottamaan.
Meillä on pari päivää kestävät suuret joulujuhlat sukulaisineen, joulupukkeineen ja kaikkine ihanine joulujuttuineen. Mutta kun talo hiljenee, otan ison lautasellisen kylmää kinkkua, juustotarjottimen jämiä ja konvehtirasian sekä lasin punaviiniä ja käperryn puutarhakirjojeni pariin. Hyvää joulua minulle!

Hyvää joulua myös kaikille blogini lukijoille!